Miettien syntyjä syviä

Hohhoh, kello lähenee yhtätoista ja riku on jo koisii. Mäki olin jo menossa nukkuun, mut eihän siitä tullu mitään...

 Kaikki alko siitä ku Rikun kanssa olkkarissa juteltiin pari tuntia sit mun menemisestä mitä luultavimmin tanssii RUKin kurssijuhlaan Jonin daamina. Se tuntuu olevan hienonen ongelma Rikulle, mikä jäi kaikista höpinöistä huolimatta vähän ratkaisematta ku homma meni pelleilyks jossai vaihees. Itsehän en näe, enkä varmaan ikinä tuu näkee siinä mitään ongelmaa, kaverin seuraks messiin, ettei joudu parittomana hanttihommiin hyvissä juhlissa. Ja rikun syyt ja mielipiteet jää mulle varmaan ikuiseks mysteeriks, mut kyllä mä sitäki haluun ymmärtää.

Rikun käytyä hermosavukkeella ja mun mennessä pötköttää sänkyyn vielä kysymysmerkkinä siirryttiin Tansseista, pojista yms. aiheista keskustelua siihen, kuinka saatais arkeen vähän jotain "lomaa", sano riku. Se ei haluu meistä lomaa, enkä mäkään tosiaankaan, nyt menee hyvin. Vaan siihen ettei olis aina samaa puuroa joka päivä. Enää ei oikeen tuu sitä "ei olla nähty taas kahteen päivään" ku nukkuu joka yö saman katon alla. Emmä muualla haluis kyllä nukkuakkaan, mut kyllähän se tässä ajan mittaan puuduttaa. Mä  oon luonteeltani niin kyllästyvää sorttia arkeen ja yritän mielelläni  keksii jotain uutta puuhaa ettei olis joka päivä samaa " käy kaupassa, tehää ruokaa, katotaa kovalevyltä edellispäivän nauhotetut ohjelmat, näkee kavereit, mennää nukkuu ennen yhtätoista et aamul jaksaa lähtee töihin" päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja toivottavasti ei "yms". Ei oo vaan mun juttu.

Jos saisin tehdä semmosen jonku mindmap-tyylisen ideaali taulun, olis siinä paljon palmuja, kamera, koira ja rakkaita ihmisiä vierellä. Materiaalit ei sinäänsä merkkaa mitään, tietysti tässä ajassa kun tätä päivää elää, on iha kiva et on uusia vaatteita, isompi telkka olis kivempi ja tiskikonekki olis nasta. Mut pidemmälle katottaessa ennemmin kaipaisin niitä elämyksiä. Täällä järvenpäässä lidlissä paistaessa pullaa ja ollen kassalla ja kotona tehden vuoroin makaroonilaatikkoa, kanaa ja pihvejä, ei hirveesti niitä elämyksiä ja kokemuksia saa. Niii... että mitäköhän sitä pitäis touhuu tässä elämässä oikeen? Tää neljänkympin kriisi tulee mulla vähä turhan aikasin, ja harmikseen ei oo eka kerta. Täytys varmaan viettää ilta hirveissä tumuissa että taas jaksaa tylsää arkea.

Aloin "tosissani" tässä miettiä että haluisin pikku haukun koulutettavaks. Varmaan yhtä tosissani ku aina kaikesta. Mut nii, en sen takii että jee, pikkukoira. Vaan mä just haluisin koiranpennun tietysti se olis maailman söpöin, mut et sille vois opettaa temppuja ja muuta. Sais vähä enemmän sisältöä tähänki elämänvaiheeseen. Riku kauhisteli että ei se ainakaan haluu, että sitoo kymmeneks vuodeks semmonenki otus, ja kyllähän se tietää ku niillä niitä oli/on. Mut mä oon aina ollu eläinrakas, en kaikkien elukoita kohtaan yhtä intona, mutta oma olis aina oma, ei tarvii toisten pillien mukaan mennä. Olishan siinä paljon vastuuta ja aikaa, mut mitäs muuta tässä on ku aikaa, ja se nyt ei samalla lailla sido ku vauva. Semmosta sisältöä en omaan arkeen haluu, lapsista kun ei ikinä pääse eroon. (olipa ilkeen kuulonen lause) mutta siis jos elämäntapa nyt radikaalisti muuttuis ni voihan oman lemmikkinsä aina myydä tarpeen tullen. Kuulostan varmaan tosi pinnallisesti koiranomistajien silmissä, nice.

Sitten taas unelmista isompiin, Suomesta vittuun ja menoks. Just puhuin jonkun kaa?? kuka olikaan, että jos viettää lomaa vaikkapa töistä, ni ei se musta ainakaan oo mitään lomaa jos on tässä lähellä jossain, musta pakoon arkea pääsee vaan ulkomailla kunnolla. Siellä on niin kaukana kaikesta ja kaikista, että vähemmästäki normaali elämä unohtuu. Oon pienestä pitäen perheen kanssa käyny tyyliin ainakin 2 kertaa vuodessa  lomailemassa jossain lämpimässä, ja nyt vanhemmiten tietysti matkat on vähentyny ku matkat kallistunu ja viimestään näinä viime aikoina kun kukaan ei ookkaan maksamassa sitä sun matkaa. Oon kuitenki siis tottunu että lähetään jonnekki uuteen paikkaan kattomaan mikä meno siellä ja nyt se painaa päälle viikottaiseen matkakuumevimmaan viimeistään aina torstaina tjareborgin mainostaessa halpoja matkoja "happy hour"issa. Ja joka torstai, niinku tänäänki masentaa, että ei taas tullu lähettyä pois täältä ku ei tiiä miten töistä saa vapaata ja mikä muu täällä mua velvottaa. Eikä mulla siis oo kusistakaan töissä, siellä on kivaa, mutta emmä siellä ikuisuutta kuitenkaan aijo olla, en vaan tiiä yhtään mitä haluisin opiskella ja tehä myöhemmin työkseni, niin ehkä siks tuntuu niin vaikeelta miettii mitä tässä tekis kun en oo mitään päämäärää tällähetkellä oikeen elämässä :o

Oi voi, näissäkään avautumisissa ei taida olla mitään uutta, eikä järjenhäivää, mutta pystympähän myöhemmin muistaa mitä oon oikee kelaillu. Oon vaan NIIN kärsimätön luonne, että koko maailma tuntuu kusevan, kun mun suunnitelmat ei toteudukkaan jo huomenna, eikä ees ylihuomenna. Mulle suuria kysymyksiä, odotellen suuria vastauksia..